MILLAINEN ROTU LABRADORINNOUTAJA ON?
Alta löydät linkit rotuyhdistyksen kuvaukseen labradorinnoutajasta. Lisäksi löytyy saman yhdistyksen katsaus rodun historiaan sekä Kennelliiton virallinen rotumääritelmä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että labbis on kiltti ja uskollinen ystävä, joka on hyvin sopeutuvainen ja miellyttämisenhaluinen. Toisaalta labbis on usein voimakastahtoinen ja erittäin energinen, joten koulutus on hyvä aloittaa jo pikkupennusta. Fiksuutensa ja innokuutensa avulla labbis kyllä ottaa laumanjohtajan paikan ihmiseltä, mikäli et tarjoa koiralle rakkauden lisäksi rajoja. Pennun energia voi olla ylitsepursuavaa, eikä pelkkä lenkittäminen sitä vähennä juurikaan. Lisäksi tarvitaan älyllisiä haasteita, esim. etsintä- tai ongelmaratkaisuleikkejä ja käytöskoulutusta.
Monilla on kuva, että labbis on pennusta lähtien kiltti, rauhallinen ja tottelevainen. Valitettavasti moni pennun omistaja huomaa ensimmäisen vuoden aikana, ettei hyvä käytös tule ilmaiseksi. Koiraa on jaksettava kouluttaa pitkäjänteisesti, johdonmukaisesti ja lempeästi. Pennulla voi olla voimakas luonne, ja omistajan on pysyttävä jämäkkänä. Pieniä naskalihampaita ja kutivia ikeniä on helppo kokeilla ihmisten ihoon ja tavaroihin. Pehmeästä pallerosta kasvaa vauhdilla voimakas riiviö, jos perustottelevaisuuden opettaminen laiminlyödään. Liian moni nuori labbis päätyy kodinvaihtajaksi, koska omistajan keinot ja hermot loppuvat riehakkaan koiran kanssa.
Labbiksen pennut kasvavat vauhdilla. Kasvaakseen ne tarvitsevat oikean määrän laadukasta syötävää, jotta ne kehittyvät sopivaa tahtia. Labbiksen ruokahalu on tunnetusti lähes pohjaton, joten ruoan kanssa saa myös olla tarkkana, ettei koira liho. Luusto ja nivelet tarvitsevat rakennusaineita, joita saa laadukkaasta ruoasta. Jokainen päättää koiransa ruokavaliosta itse, mutta siihen kannattaa uhrata ajatusta jo ennen pennun kotiintuloa.
Maailma on täynnä toinen toistaan parempia ruokavalioita. Meillä koirat syövät tasokasta nappulaa, raakaa jauhelihaa ja ajoittain kananmunaa. Herkkuina tarjotaan kuivattua kanaa, possua, tonnikalaa jne. Erikoispalkkoina harrastuksissa on tarjolla joskus nakkia ja juustoa. Varsinaisia lisäravinteita en ole antanut, paitsi silloin tällöin maitohappoja. Ihmisten herkut ja varsinkin sokeri ovat aivan turhia lisiä koiran ruokavaliossa. Myös raakoja luita on annettu, mutta niiden syömistä on hyvä vahtia, koska ainakin meidän ahmattimme on syönyt joskus vähän turhan isoja paloja, jotka ovat aiheuttaneet potentiaalisia vaaratilanteita.
